Mä en ole kirjottanut tooosi pitkään aikaan, koska oon ollu lomailemassa Etelä-Suomessa. :) Ja nyt kun tulin takaisin, niin voinkin kertoa teille vähsen lomastani. :)
Juu eli me lähettiin äitin, isän ja siskojen kans sukulaisille ja kavereille käymään autoreissulla. Ai nii ja olihan meillä meijän koirakin mukana. :) Joten ensin me reissattiin Jyväskylään. Sieltä matka jatkui Orimattilaan ja Lahteen ja sitten Jyväskylän kautta kotiin. :) Se oli vähän sinneppäin versio. Ihan tarkoituksella, koska minulla on aivan toisenlainen aihe tänään.
Mun tän päivän aihe on sisustaminen ja stailaus. Ja mä ite tykkään maalaisromanttisesta tyylistä. Mutta pitemmittä puheitta, mä valaisen hieman omaa tyyliäni kuvilla mun huoneesta. :) Nauttikaa ja kommentoikaa, jos joku asia pistää silmään erityisesti. Huonolla tai hyvällä tavalla. :)
Tässä on minun maailmani:
Tämä on siis minun huoneeni :) Kuten voitte huomata se on pääväreiltään pinkki, ruskea, punainen :D Ei toki ollenkaan outo väriyhdistelmä... :D Mutta kaikki omalla tyylillään :)
Tässä on ilmoitustauluni, jota käytän "sisustustauluna" eli laitan aina tietyin väliajoin siihen eri tyylisiä juttuja ja se toimii ikään kuin tauluna. Nyt on Geisha Japani tyyli. :)
Joo, eli mä suosin erilaisia sisustustekstejä :) Ja niitä on muutama mun huoneessa :)
Mä käytän mun vaatteita ja asusteita osana mun sisustusta :) Niinku näkyy. :)
Täällä sama juttu. Toi musta "möykky" on siis sellanen hieno "silinterihattu". :)
Tässä oli vähän isompia kokonaisuuksia huoneestani eri kuvakulmista :)
Sitten siinä tuli vähän pikku yksityiskohtia. Kuten: yllä näkyvä kynttiläasetelma, sen yläpuolella hyllyssä oleva korurasia, kirjesydän seinälläni, suklaata ja hajuvesikokoelma.... :D On niitä lisääkin, mutten viitsinyt kuvata kaikkea. :) Tässä oli mun huone noin suunnilleen. :) Sanokaa mitä mieltä olette. :) Ja vinkkejä saa ihan vapaasti poimia.
Mutta sitten muutama kuva lomaltani. :)
Pandan tehtaanmyymälä :) Kiva paikka ;)
Mutta tässä tämä julkaisu. Ensi kerralla kenties jälleen jotain syvällisempaa. :)
Kiitos lukijani :) <3
'When you learn something newe in your life, you don't wanna forget it.'
Toivo on pieni valo pimeässä. Elämässä sanotaan olevan ylä- ja alamäkiä, mutta tuntuu, kuin tämä ylämäki olisi niin jyrkkä, etten koskaan pääse mäen päälle. Liu'un takaisin pohjalle joka kerta kun luulen juuri pääseväni ylös asti. Joten elämäni ei kulje. Se jumittaa samaa kohtaa uudelleen ja uudelleen. Mutta ei minulla oikeasti mene niin huonosti. Yritän vain havainnollistaa teille, miltä se joskus ihan yleisesti tuntuu.
Minulla on ystäviä, joiden ylämäki on liian jyrkkä. He eivät tunnu pääsevän pois mäestä, kukkulan päälle. Heidän elämissään pimeys on vallannut maan. Peittänyt kukkuloidenkin huiput. Jopa niiden, joita ei ole vielä valloitettu. Pimeys on kiirinyt aina maailman rajalle saakka. Luonto on alistunut pimeydelle, koska ei enää jaksa taistella. Eläimetkin ovat karkoitettu pimeyden edeltä pois, etteivät ne kuole ja kärsi. Pahuus ja pelko vallitsevat. Maailma, joka ennen niin kukoistavana hehkui eloa ja lämpöä, onkin muuttunut niin kylmäksi ja armottomaksi.
Mutta aina niinkin kylmässä ja armottomassa paikassa, on pieni toivon kipinä. Pieni valo pimeyden keskellä. Se on pieni ja hyvin piilotettu, mutta kun se aikanaan pääsee ulos piilostaan, vankilastaan, se aloittaa loistonsa heti, ja sen loiston kiirimistä eteempäin on mahdotonta estää. Kun valo saavuttaa maan kamaran, luonto herää eloon. Puiden oksat täyttyvät kukista ja silmuista. Lehdistä ja vesipisaroista, joita alkaa sataa harvakseltaan taivaalta, joka on vihdoin saanut loistonsa takaisin. Ruoho alkaa vihertää. Linnut, perhoset ja toukat tulevat takaisin. Kukat tyntyvät ylös maasta ja nuput aukeavat. Kukien avautuessa niiden keskeltä lentää pieniä olentoja. Keijuja, jotka lähtevät lennättämään valoa joka puolelle. Valo etenee nopeasti ja vakaasti. Vahvasti ja viisaasti.
Tuuli alkaa puhaltaa jälleen lämpimänä ja pehmeänä. Se ei ole enää kylmä ja armoton. Tuulen värit muuttuvat takaisin. Ne eivät ole enää mustia kuin hiili, vaan loistivat kaikissa väreissä. Tuulen mukana ei enää kantautunut pelon ääniä, kirkumista ja ahdistusta. Tuulen mukana kantautui kuanista musiikkia joka kaikui seinissä. Musiikkia, jossa yhdistyi keijujen vipellys, eläinten ilonkiljahdukset ja tuulen humina. Kuin pieniä kelloja, jotka soivat kauniisti ja pehmeästi tuulessa.
Kaikki niin kylmä ja karu on poissa. Se on pyyhity pois. Pienen valon ansiosta. Pienen toivonkipinän, joka jaksoi loistaa maailmansa takia. Pienen, mutta oi niin vahvan toivonkipinän takia, on kaikki pelko poissa.
Tämä toivonkipinä voi olla ihan mitä vain. Se on siellä jossain, mutta odottaa sopivaa hetkeä, jolloin se on voimakkaimmillaan ja se voi auttaa eniten. Se odottaa vapautumisensa hetkeä, jolloin se voi päästä loistamaan koko maailmassa. Ja kun aika koittaa ja hetki on oikea, valon kulkua ei voi pysäyttää mikään.
Toivon, että sinä löydät valosi. Pienen toivon kipinäsi, joka johdattaa sinut pois varjojen maasta. Pois siitä kauheasta maailmasta, jossa elät. Toivon, että sinä luet, ymmärrät ja saat pienen palan toivoa takaisin. Ja uskon, että kun tarpeeksi uskot, toivonkipinäsi sinussa. Sinun syvällä sisimmässäsi alkaa loistaa kuin tuhat kynttilää ja miljoona tähteä ja voit nauttia niiden loisteesta. Silloin valo voittaa pimeyden ja näet taas uusin silmin. Silloin sinä elät taas.
'I wonder where you were tonight, when I wasn't sleeping so tight, you were the light of my life.' <3
Puhdas sielu on ihannoitu epätodellinen asia. Satujen prinsessat ovat aina hyvä sydämmisiä ja viattomia neitoja. Kauniitakin vielä. Mutta todellisuudessa ei kukaan voi olla niin puhdas, että voisi itseään viattomaksi sanoa. Ei kukaan joka on elänyt. Todella elänyt.
Kun ensilumi sataa maahan kauniisti leijaillen, on luonto viaton. Kun ensilumi sataa ja koskettaa maata, se tuskin hipaisee maata ja jää siihen. Se leijuu kauniisti ja pehmeästi kiirehtimättä. Uuden elämän alkaessa saavuttaa kerran elämässään ihminen viattomuuden. Silloin ei kukaan satuta sinua ja olet viaton kuin ensilumi. Kuin enkeli. Mutta mitä kauemmin elät, sitä syntisemmäksi tulet.
Viattomuus on kaunis. Viattomuus on niin tavoittelemattomissa. Saavuttamaton ihanne. Tarinassa tyttö on viaton. Hän on niin kiltti ja antelias, että metsien pedot heltyvät tämän edessä. Tyttö ei ole marttyyri, tyttö ei käytä muiden mielipidettä itsestään hyväkseen. Tyttö vain yksinkertaisesti haluaa auttaa. Hän on sydämmestään kiltti. Hän ei hae kiltteydellä mitään.
Elokuva Lumikki ja metsästäjä käy hyvin ilmi viattomuus, kiltteys ja elämä. Kaikki yhdessä henkilössä: Lumikissa. Hän ei pelostaan huolimatta taistele hirviöitä vasstaan, vaan ymmärtää heitä ja antaa mahdollisuuden. Näin hän saa aikaan sen, että häntäkin ymmärretään. Hän ei tuomitse.
Kuinka haluaisinkaan olla viaton, kiltti ja ymmärtäväinen. Kuinka haluaisin olla ihminen joka on niin valoisa, että kaikki ympärillä voivat hyvin. Mutta vaikka kuinka yritän, päädyn aina samaan pisteeseen: se en ole minä.
Itkeminen on vapauttavaa ja itken usein. Mutten itseni vuoksi, sillä minulla ei ole itään jonka vuoksi itkeä. Ja vaikk olisikin, en käyttäisi enää kyyneiliä siihen, sillä muiden ongelmat ovat paljon suurempia. Heidän puolestaan kannattaa vuodattaa kyyneliä.
Niin paljon olen olen teille vääryyttä tehnyt. Niin paljon olen turmellut teitä ja kuluttanut tunteitanne. Ja niin paljon niitä kaikkia tekojani kadun. Haluaisin pyytää anteeksi, mutta tuntuu että nekin sanat ovat merkityksettömiä kun on vääryyttä tehnyt jo kauan. Pyydän silti teiltä anteeksiantoa ja ymmärrystä. En pyde teitä pitämään minusta tai elämään minun ja valintojeni kanssa. Pyydän vain, että yritätte ymmärtää. Että annatte mahdollisuuden. Ja en halua, että teette asiat minulle helpoikis, haluan, että tiedätte mitä teette. Pyydän anteeksiantoa, ymmärrystä ja sitä, ettette unohda kuinka teitä rakastan.
Ilman sinua ei olisi minua, kuten eilen totesin. Nyt minä pyydän sinua muistamaan, että ilman minua ei myöskään olisi sinua. Vaihtokauppa. Osa minua sinulle, osa sinua minulle. Ja kaikki saavat osansa. Pidä huolta omasta osastasi. Sillä se on sinun vastuullasi. <3
Otsikko viittaa siihen tunteeseen, kun tuntuu, että olisit täysin näkymätön. Se on hyvin yleinen tunne, eikä sitä ole väärin tuntea. Joinain hetkinä, olet kuin pieni haamu, joka seuraa virtaavaa joukkoa vain roikkuen mukana. Muut eivät huomioi sinua, mutta tuntevat läsnäolosi. Näitä päiviö tulee ja menee. Eikä kukaan tiedä niistä, ellet itse kerro. Ja vaikka kertoisitkin, niitä tulee silti. Sitä ei voi estää. Joinain hetkinä, kun tarvitsisit tukea ja huomiota, etkä saakkaan sitä, sinusta tuntuu, kuin ketään ei kiinnostaisi. Vaikkei asia aina näin olisikaan. Mutta keltään ei viedä lupaa tuntea itsensä hylätyksi. Voit tuntea mitä haluat.
Kun olosi on yksinäinen, voit turvautua erilaisiin asioihin. Mutta turvautumisen sijaan, mitä jos seuraavalla kerralla et sulkeutuisikaan huoneeseesi tai lähtisi salille yksin? Mitä, jos kaikkien "konstien" sijaan ottaisit ja lähtisit sinne, missä on se henkilö jota tarvitset? Jos se on tosia rakkautesi, älä ajattele hänen hyljänneen sinut, vaan juokse hänen luokseen yllättäen. Pomppaa nurkan takaa ja halaa lujasti. Suutele palavasti ja hautaa kasvosi hänen hiuksiinsa. Kerro kuinka kaipasitkaan häntä. Sillä kukaan ei lue ajatuksia. Kukaan ei tiedä ellet kaerro. Joten älä anna itsesi odottaa, vaan tartu tilaisuuteesi kertoa heille, miten paljon he sinulle merkitsevät ja miten heitä ikävöitkään. <3
Laita taustalle nää seuraavat biisit soimaan samalla kun luet postaukseni loppun. Nauttikaa. <3
'Kun kuulen huokauksesi vierelläni en voi olla muistamatta silmiesi loistetta aamuisin kun heräät. En voi olla muistamatta kauniita lapsen silmiäsi, jotka loitsavat joka kerta kirkkaampina oppimaan. Halusi oppia on sanoin kuvaamattoman kadehdittavaa. Mielikuvituksesi on taianomaista ja olet kuin pieni ihme tässä suuressa maailmassa. Etkä vain sinä. Me kaikki olemme. Pilke silmissäsi on kadehdittavaa, sillä se ei säily ikuisesti. Älä sinä menetä pilkettäsi. Sillä sitä ei saa takaisin.
Se miten teet asiat omalla tavallasi on omaperäistä, ihanaa ja erilaista. Se on hieno piirre. Jos pystyy olemaan oma itsensä ihmisten edessä. Sillä se kertoo siitä, että olet vahva sisäisesti. Se kertoo siitä, miten paljon voit antaa itsestäsi muille menettämättä sitä itse. Itsensä menettäminen on pahinta mitä voi tapahtua. Sillä silloin yksi ihminen katoaa kokonaan. Ei ole enää sinua. On vain joku.
Toivon, että tiedät miten paljon arvostankaan sinun hienoja piirteitäsi. Tässä on pala sinua, sinua ja sinua. Tämä teksti pitää sisällään osan ystävää, osan perhettä, osan erillaisia rakkauksia ja osan kaipuuta sinne, missä sinuun tutustuin. En vaihtaisi hetkeäkään kanssasi. Sillä sinä, olet osa elämäni valoa. Ilman sinua, ei olisi minua. Sillä jokainen, jolle olen koskaan puhunut, on ollut valmistamassa minusta ihmistä, joka nyt olen. Kiitän ja kumarran syvään. Sillä olen todella kiitollinen. Juuri sinulle lukijani. Sillä, kun luet tätä, varmistat sillä, etten lopeta kirjoittamsita. Ja se pitää osan minua kasassa. Kiitos. <3
En koskaan haluaisi unohtaa punaisia poskiasi ja sinisiä silmiäsi. En liehuvaa lattiäsi tuulessa. En sitä miten katsoit kauas taivaanrantaan nähden vain kauniita asioita. En halua herätä ja olla muistamatta sinua. Jos en muista, en halua herätä. Sillä jos en muista, en voi muistaa niitä ihania hetkiä, jotka sain kanssasi jakaa kerran. En halua luopua sinusta tavalla enkä toisella. En halua, enkä aiokkaan. Toivon, että olet siinä vielä huomenna muistuttamassa minua. Etten unohutaisi sinua, enkä häntä. En häntä joka satutti minua, en häntä joka rakasti minua, en häntä joka teki väärin minua kohtaan, en häntä joka tuki minua aina. Enkä halua unohtaa häntäkään, joka kasvatti minut. En häntä, joka tuntee minut läpikotaisin. Enkä häntä, joka tekisi mitä vain vuokseni. Enkä värsinkaan niitä ihmisiä, joihin joskus tutustuin, mutta joita en ole sen koommin nähnyt tai tuntenut. Ihmisiä, jotka olivat rakkaita, tärkeitä ja ihania. Mutta jotka eivät enää ole tavalla tai toisella osa elämääni. Auta minua muistamaan. Pieni pyyntötni sinulle. Iso lupaus minulle. Lupaus siitä, etten koskaan joudu lopullisesti luopumaan sinusta, enkä hänestä. En kenestäkään. Sillä minä en halua. En pysty. Enkä aio.
Sinä = minä. Ilman sinua, ei ole minua. Toivon, että tämä muistuttaa sinua siitä. Olet se yksi ja ainoa. Yksi miljoonasta. Jokainen on. Jokainen on jonkun prinssi, prinsessa, hyvä haltiakummi, enkeli, äiti, lapsi, sisar ja veli. Te olette ja minä olen. Muistuttakaa toisianne ja älkää unohtako. Älkää luopuko muistoistanne, sillä se on se mitä sinulle lopussa jätetään. Muisto.' <3
' You are, i am, she is, he is. We are. Always.'<3
Eli siis; pikakertaus mitä on tapahtunut: oon nytten TET jaksolla (työelämään tutustuminen) Miian kans ja ollaan meijän vanhalla ala-asteella harjottelussa. Elikkäs on tosi mukavaa ja huomenna on vika pivä siellä sitten... :'( Jaaaaa seurustelen jälleen. Ja telinevoikat pyörii taasen :) Jaaaa, no siinä se tärkein osuus. :) Mutta ihanien koululais lasten joita kaitsen vielä huomisen innoittamana, puhun lapsuudesta ja sen ihanuudesta. :) Nauttikaa <3
Kun olitte lapsia, aikuiset usein kysyivät: mikä sinusta tulee isona. Vastauksenne olivat todennkäköisesti samanlaisia kuin muillakin ikäisillänne. Tytöt halusivat olla prinsessoja ja lehmityttöjä. Eivät tulleet vain ajatelleeksi, että siihen tarvitaan muutakin, kuin valtikka ja tiara, hattu ja keppihevonen. Pojat taas halusivat astronauteiksi tai ritareiksi. Eivät ajatelleet sen pidemmälle kuni tytötkään...
Nyt, kun joku kysyy mikä sinusta tulee isona, mietit tarkemmin. Ensin pitää miettiä, millaista palkkaa työstä saa, jaksatko tehdä työtä, millaiset työajat ovat..? Oletta siis viisastuneet. Vai oletteko?
Kun olitte pieniä, teillä ei ollut mitään estoja. Ette pelänneet luottaa tuiki tuntemattomaan, joka oli teille ystävällinen. Että pelänneet haasteita, ettekä te lannistuneet, kun joku haukkui teitä. Väititte vain kahta lujempaa vastaan. Mutta asioita helpottivatkin muutamat seikat: kukaan ei ollut kertomassa, miksi et voi tehdä sitä mitä haluat. Kukaan ei sanonut sen olevan väärin tai huono valinta. He olivat mielissään, koska kuulostitte siltä, että tiedätte, mitä haluatte. Kukaan ei ollut lyttäämässä teidän unelmianne.
Nehän ovat teidän unelmianne. Ja se unohtuu välillä. Joku kertoo sinulle, miksi se on huono idea. Miksi se ei kannata. Mutta eihän sillä ole merkitystä. Vain sillä on merkitystä, että saatko totetuttaa itseäsi siinä työssä. Onko se asia, mikä saa sinut hyvälle tuulelle ja hymyilemään. Älkääkä unohtako tätä!
Kun olet lapsi, ei milikuvituksellasi ole rajaa. Sinulla on lupa uskoa mihin haluat. Se on niin vapaata ja ihanaa. Voit leikkiä olevasi jotain, mitä muut eivät usko olevan olemassakaan. Voit luoda kokonaan oman valtakuntasi ja maailmasi, jossa saat lentää ja uneksia rauhassa. Kukaan ei käske lopettää sitä hömpötystä. Voit olla mitä vain, missä vain ja milloin vain. Eikä mikään estä sinua.
Milloin se sitten loppuu? Missä välissä kasvamme aikuisiksi? Milloin uskomme Peter Paniin ja Helinä Keijuun hiipuu lopullisesti? Milloin mikä mikä maan tähti, on vain yksi muiden joukossa? Milloin joulupukista tulee vain tapa? Milloin hammaskeiju, on vain kolikko, jolla voi ostaa?
Sen te päätätte itse. Sinun ei ole koskaan pakko luopua uskomasta. Voit luottaa siihen, että ympärilläsi olevat ihmiset eivät ymmärrä, jos uskot asioihin tai keksit omia ihania mielikuvituksellisia juttujasi.Mutt voit myös luottaa siihen, että minä uskon siihen, mihin sinäkin. Minä tiedän, että joskus vain tuo usko "yliluonnolliseen" pitää maailman hauskana. Ei kaikkea tarvitse ottaa vakavasti ja tylsästi. Voit tehdä kaikesta hauskaa, vaikka teetkin sen kunnolla.
Nyt toivotan teille oikein ihania ja milikuvituksekkaita yöunia ja todella todella idearikasta viikonloppua. Tehkäämme kaikki päivät uusiksi, erilaisiksi, ihaniksi, kauniiksi ja uskomattomaiksi. Hyvää yötä ihanat lukijani. <3
'Sinun ei tarvitse kopioida muita. Sillä minä uskon ja tiedän, että sinä voit luoda oman juttusi. Sinä voit olla ainutlaatuinen.' <3
Nyt kerron edesmenneestä viikonlopustani teille :)
Perjantai, minun syntymäpäiväni... :) Alkaa sillä, että perhe tulee laulaen onnittelemaan ja antaa lahjansa. :D Koulussa kaverit toivottelee onnea ja toivon, ettei kukaan huomaisi minua... Koko päivän odotan vain, että pääsen viettämään viikonloppua kaverien seurassa Teemulle. :)
Kolusta kotiin valmistautumaan ja sitten Teemulle Annikan kanssa laittautumaan. :)
Kun kaikki oli valmista, saattoi unelmien viikonloppu alkaa:
Ensin lahjoja Miialta ja Juulialta. Kaikkea kivaa tilipöhrää, johon ei aina ole itsellä varaa... :D Siteen siirrytään ruokapöytään, ja pojat (Teemu, Pate, Hannu ja Samppa) tarjoilee pöytään omakokkaamansa ruoan. Pääruoka: porsaanlihapihvit, kastike ja lohkoperunat, sekä salaatti. Jälkiruoka: Kentakilaiskakku. P: Nams....
Sitten siirrytään tietokilpailun puoleen. Vaikeita poikiin ja autoihin liittyviä kysymyksiä... :D Sain 11/20 oikein... :D Ihan suvaittavan hyvä savutus. :)
Sitten oli minun pienen yllätykseni vuoro: sädetikkuja :) Pimeään iltaan me siirryimme polttamaan loistavia sädehtiviä valoja. :) Se oli hieno näky. :)
Siten jouduimme suljettuun huoneeseen odottelemaan hetkeksi, kun pojate järjestivät jotain... Se oli salaperäistä, enkä tiennyt mitä odottaa... :D Mutta se oli odottamisen arvoista. :)
Koko talo oli pimennetty. Pojat tulivat hakemaan meidät pareittain jonossa. Kun astelimme olohuoneeseen, huone oli täynnä pieniä kynttilöitä, jotka loistivat muuten pimeässä talossa kauniisti. Musiikki laitettiin päälle ja aloimme tanssia hitaita. Kappaleita olivat Titanicista tuttu My Heart Will Go On, Nelli- pidä musta kii, Sun särkyä anna mä en, Enkeleitä toisillemme, Oikeesti ja vielä joku yksi, mutten muista mikä :/ Oli ihan sairaan romanttista ja ihanaa. :) <3
Tämän jälkeen me tytöt mentiinkin sitten vähän putsailemaat meikkejä, kun ne vähän levisivät... :'3 Mutta sitten Annika ja Juulia lähtivät Annikalle yöksi... :( Muut jäimme Teemulle yöksi ja pojat pelailivat pleikkareilla jtn... Sitten nukkumaan myyyyyöööhhäääään...
Seuraavana aamuna herättiin Teemun kanssa joskus puoli 8 aamulla.... :D (nkuttiin ihan hivreen kauan) ja sit heti siivoon keittiööö. No sit me kaikki tytöt mentiinki jo yvolin koulutukseen kello 10:ksi... :D tosi virkeinä... :D
No sitten koulutuksen kestettyä pari tunti mentiin Kingiin syömään YvoLin rahoilla... :D
Sitten autettii jällee Patea jakamaan mainoksia porukalla :) Sitten mä lähdin kotiin ja käytiin sukulaisilla. Sieltä kodin kautta takaisin Teemulle toiseksi yöksi :)
Olin toisena yönä ainut tyttö talossa. Miia oli 9 asti siellä, mutta sen piti sit lähtä... :/ Juulia oli Annikalla toisenki yön. Poikien kans sit sielä hihhuloitiin taas yömyöhään. Mä valvotin Teemua monta tuntia ja Hannu ja Samppa teki jäynää meille keskellä yötä pulloilla ja elmukelmulla.... :D Voitte itse käyttää mielikuvitustanne mitä kaikkea niillä voi jekkuilla... :D Ja Pate nukku kauiten.
Mun oli puhe lähteä kotiin niin että oisin siinä 11 maissa siellä.... No äiti soittaa kello 11.20 ja sain kertoa juuri heränneeni. Äiti oli vähän hiilenä ja päätti tulla hakemaan mut autolla site sillä sekunnilla melekeen kotiin...
Vedin päivävaatteet ja pakkasain tavarat ja lähdin kotiin johlumaan synttäreitäni viwelä sukulaisten kanssa. :)
Tuli ihan kivasti rahaa ja muutakin lahjaa. Tuli paljon lapsia. Serkkuja. :D Tanssittiin niiten kans sitte ja kaikkee.... :)
Sitte illalla soitin pojat meille rääppiäisiin ja Miiakin oli luvannut tulla :) No sitten syöpöteltiin ja kaikkea sellasta. Pojat toi Teemulta sinne unohtuneita tavaroitani, kuten: huivi (normaalia), pyörä ( ei enää niinkään), ja puhelin (miten on mahollista?!). Eli kaikki oli taasen hyvin. :)
Loppujen lopuksi, koko viime viikonloppu oli paras tähän asti elämäni ja paras syntymäpäivä ikinä. Minua kohdeltiin kuin prinsessaa ja oli ihanaa ja ihan sairaan kivaa. :)
Kiito teille ihanille ihmisille jotka tähdittivät viikonloppuani. :) Ja varsinkin Teemulle, joka otti mutki sinne yöksi :) Ja kiakki muutkin. Ilman sua, tämä viikonloppu ei olisi ollut mahdollinen. :)
'I be happy when you are happy. So pleace, don't worry. Just be happy.' <3
