Bedtime story

   Kuningas jätti tytön miettimään asiaa ja lähti takaisin linnaansa. Tyttö ei ollut moksiskaan ja aikoi jäädä kylään kaikesta huolimatta. Se oli hänelle itsestäänselvää. Tämä kylä oli hänelle rakas ja hänet oli täällä kasvatettu. Mutta sitten kyläläiset tulivat puhumaan tytölle. He sanoivat, että tämän olisi hyvä palatsissa ja hänen kannattaisi harkita sinne lähtöä. Tyttö piti päänsä eikä innostunut ideasta. Hän rakasti tätä kylää ja sen asukkaita. Hän koki velvollisuudekseen jäädä kylään.

   Kun huhut kantautuivat tytön vanhempien korviin saakka, tytön vanhemmat alkoivat miettiä. He olivat aina halunneet vain parasta tytölleen ja mikä olisi sen parempaa kuin linna ja kuningas? Kun tyttö tuli illalla kotiin, tämän vanhemmat kertoivat tälle uutiset: tyttö naitettaisiin kuninkaalle. Tyttö tyrmistyi aluksi. Hän ei käsittänyt, miksi vanhemmat halusivat hänen lähtevän. Hän alkoi itkeä. Tämä oli hänen kotinsa, eikä mikään muu voisi koskaan korvata sitä. Mutta hänen vanhempansa olivat jo tehneet päätöksen. He ajattelivat tytön parasta. He ajattelivat etti heidän tarvitsisi koskaan enää olla huolissaan siitä, että hän pärjäisi.

   Jo seuraavana päivänä saapuivat kuninkaan vaunut kylään tyttöä hakemaan. Tyttö oli puettu kauneimpaan, mutta silti hyvin yksinkertaiseen mekkoonsa. Hänen hiuksensa oli koristeltu kukilla. Kuninkaan lähettiläät näkivät tytön ja jokainen heistä huokaisi. Tyttö oli niin viaton ja kaunis. Tyttö halasi jokaista kyläläistä ennen kuni lähti valkoisten hevosten vetämässä kullalla koristellussa vaunussa kohti palatsia, josta tulisi hänen uusi kotinsa. Vaikkei hän koskaan sitä kodikseen tuntisikaan.

   Kun tyttö saapui linnaan johtavalle tiellä vaunuilla, hänen henkensä salpaantui. Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista. Pihatie oli leveä ja sen molemmin puolin kasvoi tasaisesti istutettuja ja leikattuja riippuoksaisia puita. Puiden takana molemmilla puolilla tietä oli lampi, joka yhdistyi sillan alla, jonka yli vaunut ajoivat. Lammessa oli lumpeita ja ne kukkivat kauniisti. Silta oli hieman kaareva ja sen kaiteet oli tehty pronssista. Täynnä kiemuroita. Vaikean näköisiä kuvioita ja reikiä. Itse silta oli maalattua puuta. Sillan jälkeen vaunut ajoivat linnan pihaa pitkin. Piha oli niin iso, ettei tyttö edes nähnyt tontin reunoja ulos katsellessaan. Nurmi oli tasaisesti leikattua ja virheää joka puolella. Pihatie oli hienoksi paloiteltua kiveä, joka sekin kaiken muun tavoin oli nuden sävyistä. Kaikki oli vaaleaa ulkoapäin katsottuna. Mutta nurmen vihreys ja kukkien eri sävyt tulivat sitä paremmin esille. Pihatie leveni yllättäen ja sen keskelle ilmestyi suihkulähde. Tie kiersi suihkulähteen joka puolelta. Suihkulähteen ympärillä kasvoi keltaisia ja vaaleanpunaisia kukkia.

   Suihkulähteen luota ei enää ollut kovinkaan pitkästi linnan sisäpihalle, jossa sijaitsi suurehko patsas, lisää kukka-asetelmia ja isot portaat. Tyttö opastettiin niitä oitkin sisälle linnaan. Tyttö vietiin ensimmäisenä huoneeseen, joka esiteltiin hänen omakseen tästä eteenpäin. Tyttö ei kerenny juurikaan ihastelemaan huonettaan, kun hänet kiidätettiin sen toisessa päässä sijaitsevaan pukeutumisosaan ja salonkiin. Samassa tilassa sijaitsi kylpyhuone. Ensin tyttö kylvetettiin mitä kauneimmin kaiverretussa kultaisessa kylpyammeessa aromien tuoksuessa ilmassa. Sitten tyttö istutettiin tuoliin ja hovineidot tulivat laittamaan tälle hiukset. Jonkin ajan kuluttua tytön päässä komeili mitä sievin kampaus. Kukat oli nyt vaihdettu helmiin jotka säihkyivät hiusten päältä. Seuraavaksi tyttö vietiin siihen osaan huonetta, jossa kaikki vaatteet sijaitsivat eli suureen vaatekomeroon. Tyttölle annettiin se verran vapautta, että hän sai valita itse pukunsa. Hän valitsi kauniin korallin värisen leningin, jossa oli myöskin hieman helmikirjailua. Se sopi täydellisesti hiuskoristeisiin. Tytölle valittiin samaa sävyä olevat kengät ja hän oli valmis.

   Tyttö vietiin tämän jälkeen suureen ruokasaliin, jossa kuningas jo istuikin valmiina aloittamaan aterian. Pöytä oli pitkä ja siellä oli muitakin. Kaikki pukeutuneet hienoimpiinsa. Tyttö oli ihan pihalla siitä, mitä tapahtui hänen ympärillään. Hänet istutettiin kuninkaan viereen ja hän hymyili arasti kaikille häntä tuijottaville ihmisille. Tytön viereen istui yksi hänen avustajansa, joka oli nähtävästi korkea-arvoisempi kuin muut. Tyttö kysyi arasti avustajalta: "Keitä nämä ihmiset ovat ja miksi he tuijottavat minua?" Avustaja katsoi tyttöä hieman hämmästyneenä ja sanoi: " He ovat valtakunnan aatelisia. Herttuoita, herttuattaria, prinssejä ja prinsessoja. Tuo tuossa jolla on vihreä leninki on kreivitär DeSour. hänen vasemmalla puolellaan istuu hänen miehensä kreivi DeSour ja niin edelleen. Opit kyllä ajan mittaan." Tyttöä alkoi hirvittää. Ei hän ollut tottunut tällaiseen. Tyttö kysyi vielä viimeisen kysymyksen ennen kuin vaipui hiljaisuuteen: " Mikä sinun nimesi on?" Avustaja vastasi: " Minä olen Erin."

Jatkuu ensi postauksessa ;)
Kiitos lukijoilleni <3

Finding Neverland

 Tämä maailma, tämä aika. Tämä kaiki on jo tuttua ja vanhaa, koettua ja yllätyksetöntä. Tai niin ihmiset usein luulevat. Todellisuus voi olla jotain paljon monimutkaisempaa ja erikoisempaa. Todellisuus voikin koostua täysin fantasiamaailmoista tai fiktiosta. Asioista joita ei ole olemassa. Mutta se tekee todellisuudessa elämästä hauskempaa. Mehukkaampaa ja aidompaa.

   Joskus tuntuu kuin eläisi pilvessä tai kuplassa, jonne onneliset loput eivät yletä. Ei ole satumaisia häitä tai tanssiaisia. Ei prinssejä eikä prinsessoja. Kukaan ei tuo kukkia, eikä kukaan vie huviretkelle.

   Mutta vaikka maailma onkin jossain määrin tylsistyttävä paikka, on meiile annettu vapaus muuttaa sitä. Se ei ehkä ole kuin sadusta, mutta ei se tarkoita, ettet voisi luoda omaa satuasi. Ehkä juuri sinu satusi muuttaa maailmaa.

   Millainen sinun satusi on? näytteletkö sivuroolia vai olteko päähenkilö? Jos vastauksesi oli sivuroolissa, sinun on aika tehdä muutoksia. Sillä se on sinun tarinasi. Sinun iltasatusi, joka on meneillään ja josta joskus tullaa kertomaan tarinoita. Sinä olet päähenkilö. Sinulle sattuu ja tapahtuu. Eikä kukaan ole oikeutettu viemään sinulta rooliasi tässä sadussa.

   Minun satuni on alkamnut jo kauan sitten toteuttaa itseään, mutta se on vielä kertomatta. Ja sen kertominen jatkuu vielä pitkään. Mutta tässä yksi satu, jonka olen itse keksinyt.

 
                                                                    Iltasatu


    Kerran kaukana täältä, vuorten toisella puolen, missä aurinko paistaa silloinkin kun sataa ja sateenkaaret täyttävät taivaan, syntyi lapsi. Lapsi oli tyttö. Suloinen kuin sadepisara, puhdas kuin talven ensilumi ja kauniimpi kuin yksikään toinen, joka oli koskaan nähty. Tyttö kuului pariskunnalle, jotka tekivät töitä ahkerasti ansaitakseen rahaa. Mies oli joka ainoa päivä töissä viljapellolla ja nainen pesi linnassa pyykkiä. Heidän ansaitsemansa rahat he säästivät. He säästivät rahojaan tyttölapselle, jottei tämän tarvitsisi tehdä töitä uuvuttaen itsensä kuten vanhempansa. He halusivat parasta lapselleen ja tekivät töitä sen eteen.

   Kun tyttö kasvoi, hän kaunistui kaunistumistaan ja hänen vanhempansa pitivät itseään kovin onnekkaina saadessaan näin herttaisen lapsen omakseen. He olivatkin onnekkaita. Lapsi ei ollut kaunis vain ulkoa, vaan myös sisältä. Lapsi oppi aikanaan kävelemään ja puhumaan. Tytön puhuessa koko muu kylä hiljeni, koska tämän ääni oli kuin satiinia ja kuuntelijat sulivat tytön silmien katsoessa mitä suloisin ilme kavoillaan.
  
   Muutaman vuoden kuluttua koko kylä oli ylpeä tytöstä. Kaikki rakastivat häntä ja hän rakasti heitä. He olivat kuin yhtä suurta perhettä kaikki. Kyläläiset toimivat yhdessä joka asiassa. Ja se oli kokonaan tämän omituisen kauniin ja kiltin pinen tytön ansiota. Kylä alkoi kukoistaa ajan myötä ja kylä laajeni. Ihmisiä tuli lisää ja kylästa tuli valtakunnan isoin yhtenäinen kylä.

   Pian kylän rakastama tyttö täytti jo 15 vuotta. T'ssä vaiheessa kylä oli jo niin loistelijas, että kuningaskin kiinnostui kylästä. Kuningas saapui vierailulle hoviväkensä kanssa. Hän halusi selvittää, mikä oli tämän kumman hyvin menestyvän kylän salaisuus. Kylään saavuttuaan, kuningas nousi ratsunsa selästä ja kulki kylän läpi katselleen ympärilleen. Kyläläiset kumarsivat kuninkaalle tämän nähdessään. He toivottivat tämän ja hovin iloisesti tervetulleeksi kylään. Yksi kylän lapsista kävi juoksemassa sanan tytölle, joka oli saanut aikaan tämän ihastuttavan muutoksen kylässä. Kun tyttö kuuli kuninkaasta, hänkin lähti ulos kuningasta vastaan.

   Kun tyttö ennätti ulos, olivat kyläläiset jo tarjoilemassa ruokaa kuninkaalle. Tyttö oli kylässä hyvin kunnioitettu ja kaikki kuuntelivat häntä. Joten tämän astuessa kohti kuningasta, muut antoivat hänelle tilaa. Tyttö asteli varmasti ja päättäväisesti kuninkaan eteen ja esitteli itsensä. Tyttö toivotti kuninkaan tervetulleeksi kylään ja kysyi tarvitsiko tämä vielä jotain. Kuningas näytti tähän asti hieman kyllästyneeltä ja katseli ympärilleen kuin etsisi jotain mistä voisi kiinnostua. Mutta kun tyttö puhui kuninkaalle, kuningas ei ollut uskoa silmiään. Hän katseli edessään seisovaa kaunista olentoa ymmärtämättä mistä se oli ilmestynyt. Kuningas rakastui tyttöön ensisilmäyksellä ja ehdotti tytölle samalla hetkellä naimisiin menoa.

   Kun tyttö kuuli mitä kuningas kysyi, tyttöä kummastutti. Miksi kuningas luuli, että tyttö hylkäisi omansa ja muuttaisi linnaan asumaan? Kylähän oli hänen perheensä ja hän ei ikinä vaihtaisi sitä.

(Jatkuu seuraavassa postauksessa)

Kiitos lukijoilleni :) <3